Poikkihuilun opiskelu itsenäisesti 

Helpoin ja tehokkain tapa aloittaa poikkihuilun soitto on mennä soittotunneille. Opettaja antaa ohjeet ja oppijakohtaiset vinkit soiton harjoittelemiseen, ja motivaatiota pitävät yllä soittoläksyt, jotka yleensä patistavat harjoittelemaan säännöllisesti. Huilunsoiton opettelu on kuitenkin mahdollista aloittaa myös itsenäisesti, jos hieman suunnitelmallisuutta ja motivaatiota tiedon etsimiseen löytyy. Tässä tekstissä kerron omat vinkkini huilunsoiton itsenäiseen opiskeluun huilunsoiton opettajan ja ammattihuilistin näkökulmasta.

Miten aloittaa huilunsoiton harjoittelu

Ihan alkuun kannattaa etsiä itselle sopivaa poikkihuilun oppimateriaalia. Esimerkiksi seuraavat nuottikirjat olen todennut toimiviksi aikuiselle alkeisopiskelijalle.

• Fritzén, Öhman, Turunen: Huilu ja minä 1 / Flöjten och jag 1 (suomeksi ja ruotsiksi omat painoksensa)
• Turunen: Huilunsoiton salaisuus
• Wye: Beginners book part one (englanniksi)

Jos musiikin teoria on vielä hakusessa, voi sitä opetella esimerkiksi Tohtori Toonika -kirjan avulla (Heikkilä, Halkosalmi).

Oppimateriaalilla ei tietysti tee paljoakaan, jos ei omista vielä huilua. Suosittelen esim. Yamaha YFL-212 -mallia, joka on yksi suomalaisten huiluharrastajien suosituimmista huilumalleista. Jos ostat huilun käytettynä, varmista että malli on huollettavissa.

Muita hyviä huilumerkkejä ovat mm. 

• Pearl
• Trevor James
• Di Zhao

Tekniikan opettelu

Kun huilu ja tukimateriaali on hankittuna, kannattaa huilunsoiton tekniikan opettelu aloittaa tässä järjestyksessä: 

1. Puhallustekniikka eli ansatsi: Ihan ensimmäiseksi on järkevää opetella ansatsia pelkän suukappaleen avulla. Etsi luotettavista lähteistä apua.
2. Sormien paikat: Kun saat suukappaleesta helposti vahvan äänen, voit siirtyä opettelemaan sormien paikat huilussa. Oppikirjat ja esimerkiksi Youtube-videot auttavat. 
3. Äänien opettelu: Kun sormien paikat ja huilua ylhäällä pitävät käsien tukipisteet ovat löytyneet, voi alkaa opetella ensimmäisiä ääniä. Yleensä ensimmäisiksi ääniksi sopivat g1, a1 ja h1. Kun nämä äänet soivat vaivatta ja muistat sormitukset ulkoa, voit ulottautua pikku hiljaa sävelaskel kerrallaan ylöspäin ja alaspäin. 
4. Sävellajit: Opettele ensin soittamaan kappaleita, jotka menevät huilulle helpoissa sävellajeissa, kuten F-duurissa ja G-duurissa, ja laajenna sävellajivalikoimaa vasta kun helpoimpien sävellajien asteikot sujuvat hyvin.

Itsenäisen opiskelun haasteet

Kun käyttää itse aikaa tiedon etsimiseen ja olennaisen rajaamiseen ja sisäistämiseen, oppii asiat hyvin omakohtaisesti ja opit pysyvät mielessä hyvin. Tiedon itsenäisellä etsimisellä Googlen ja YouTuben tietoviidakossa on kuitenkin myös varjopuolensa. Kaikki internetistä löydetty tieto ei ole aina luotettavaa tai laadukasta. Esimerkiksi huilunsoiton puhallustekniikan opetteluun löytyy netistä myös oppimista hidastavia, haitallisia ohjeita.

Huilunsoitto, kuten muidenkin soitinten harjoittelu, vaatii paljon samojen asioiden toistoja ja opitun kertaamista vähän samaan tapaan kuin vaikkapa jonkun tietyn urheilulajin tekniikan harjoittelu. Tämän takia itsenäiseen opiskeluun voi olla hankala välillä löytää motivaatiota, ja harrastus tyssää helposti parin viikon jälkeen suunnitelmallisuuden puutteeseen.

Väärin oppiminen on yksi itsenäisen opiskelun isoimmista riskeistä. Jos on opetellut esimerkiksi jonkun äänen sormituksen väärin, on virheestä pois opettelu työläämpää kuin sormituksen opettelu kerralla oikein. Itsenäisesti opiskellessa on siis tärkeää seurata jonkin hyvän oppikirjan tai opetusvideon ohjeita tarkasti, eikä kannata lähteä ”sooloilemaan” omakeksimillä sormituksilla tai ohjeiden vastaisella puhallustekniikalla.

Kuinka onnistua itsenäisessä opiskelussa 

Huilunsoittoa aloittaessa säännöllisyys on tärkeää:

• Kannattaa aloittaa pienellä harjoittelumäärällä, joka toistuu kuitenkin tiheästi. Esimerkiksi 10 minuuttia joka päivä on hyvä ensimmäisen kuukauden suunnitelma. 
• Ansatsin muodostavat pienet suun lihakset vahvistuvat pikkuhiljaa, kuten mitkä tahansa lihakset. Siispä heti kun huomaa, ettei ääni enää synny helposti tai huulten lihakset värisevät, kannattaa huilu laskea alas ja ottaa vaikka vasta seuraavana päivänä taas esiin. Suun alueen lihaksia ei siis kannata alussa rasittaa liikaa turhan pitkillä harjoittelusessioilla. 

Taitava itseopiskelijakin hyötyy varmasti yhden tai muutaman huilutunnin ottamisesta. Jo yhdeltä huilutunnilta saa paljon uusia vinkkejä omaan soittoon, ja ammattilaisen palaute vauhdittaa kehittymistä. Huilunsoiton opettaja osaa kertoa juuri ne asiat, joihin oppilaan kannattaa soitossaan kiinnittää huomiota, jotta soittaminen olisi mahdollisimman rentoa ja siinä pääsisi kehittymään nopeasti. Etenkin huilunsoiton tekniikka on osa-alue, jossa opettajan ohjauksesta voi hyötyä paljon.

Verkkokurssista tukea itsenäiseen opiskeluun

Jos luotettavan oppimateriaalin etsiminen tuntuu haastavalta ja aikaa vievältä, ja itse soittamisen opiskelu kiinnostaa enemmän, kannattaa harkita huilunsoiton alkeiden verkkokurssia.

Verkkokurssilla tieto on valmiiksi tiiviissä ja jäsennellyssä muodossa. Opiskelijan ei tarvitse käyttää aikaa tiedon etsimiseen ja hyvien opetusvideoiden tai huilunsoiton oppikirjojen selailuun, kun tieto on jo huilupedagogin toimesta karsittua ja laadukasta. Verkkokurssilla edetään opettajan suunnittelemassa järjestyksessä ja tehdään ohjeistettuja läksytehtäviä. Itsenäisen opiskelun hyvät puolet kuitenkin pysyvät, eli opiskelija saa itse päättää opiskeluvauhdista ja huilunsoittoon käyttämästään ajasta.

Poikkihuilunsoiton verkkokurssi on hyvä itsenäisen opiskelun väline myös silloin, jos nuotinlukutaitoa ei vielä ole ja sen opetteluun ei halua käyttää juuri nyt aikaa. Kurssin aikana saattaa toki huomaamattaan oppia samalla hieman nuotinlukuakin. 

Toivottavasti teksti antoi oivalluksia siihen, kuinka aloittaa huilunsoitto itsenäisesti! Hauskaa huilunsoiton harjoittelua!